Hei, USKALLA ELÄÄ

Nirso, vastenhakoinen, itsepäinen, tylsä, innostumaton. Voisin kuvailla itteeni tällaiseksi, jos puhutaan siitä millainen olin ennen vuotta 2015. En halunnut lähteä ulkomaille reissuun, en halunnut olla partiossa, en halunnut oikeastaan tehdä yhtään mitään. Reissailin ja olin partiossa silti, koska vanhemmat jaksoivat roudata mua niihin.

Tiedän, jäin monesta paitsi, myös vaikka niin sanotusti osallistuin eri asioihin pakotettuna, mutta ihan vain oman huonon asenteen vuoksi en ottanut mahdollisuuksista kaikkea irti, joka tietysti jälkikäteen harmittaa. 

- - -

Näin nykypäivänä omilleen muuttaneena, ja korkeakouluopiskelijana täytyy tehdä päätökset itse, mikä on tietysti itsestäänselvää. Oon tosi iloinen, että 2015 ja 2016 aikana mun asenne muuttui, ja niistä ajoista lähtien oon ollut avoimempi uusia asioita ja kokemuksia kohtaan. Tietyllä tapaa ajattelen silti vanhaa asennetta hyvänä kokemuksena, koska se on tuonut ja silti luonut mun elämään tietynlaisen kriittisen katseen esimerkiksi opiskelijaelämässä bileisiin; onko fiksua lähteä juomaan tai juoda muiden yllytyksen takia, onko mitään järkeä tulla baarista kotiin, jos edes omaankaan aamuneljältä, ja näillä kaikilla teoilla kärsiä seuraava päivä tai useampi, jos koskaan voi uonohtaa kokemusta, jota ei olisi ehkä halunnut tapahtuvan, kun vois käyttää ne ajat muuhunkin ja muun ajatteluun.

On tärkeetä miettiä omia rajoja ja asioita, mitä oikeasti haluaa kokea ja mitä ei halua, mutta haluun tässä silti painottaa sitä, että uskalla elää. Niin kun oikeasti USKALLA ELÄÄ - omalla tyylillä. Mä voin sanoa, etten oo mikään alkoholi- tai kylillä neljään asti bilettämisen fani, mutta oon epäilyksien kautta kokenut, että tapahtumiin ja jatkoille kannattaa silti lähteä, koska ne on silti antanut paljon itelle, vaikka pääsääntöisesti muut siellä ei olekaan selvinpäin etenkään loppuillasta, ja itse on. Voit kuitenkin ottaa siellä omalla tavalla irti, ja unohtaa koulujutut hetkeksi, ja tottakai pitää hauskaa, vaikka et oliskaan juonut yhtään. Ihan rehellisesti tällaisissa paikoissa on mahdollista tutustua moneen uuteen ihmiseen. En uskonut tätä vielä elokuussa, mutta koulujen alettua ja koronan laannuttua, kun paikat aukeni ja päätin hieman epäileväisenä lähteä menoihin mukaan, kaikki epäilykset hälveni jo ensimmäisellä kerralla. 

Lisäksi haluun myös korostaa sitä, et on täysin ok lähteä menoista vaikka jo ennen puolta yötä kotiin. Sitä mäkin oon tehnyt, ja monesti, mutta anyways mua ei ole kaduttanut kertaakaan olla menoissa mukana. Tästä voi tulla joiltakin sanomista, kuitenkin jos sun kaverit oikeasti välittää susta, he kyllä on sun puolella. Oo rohkee tekee omia päätöksiä, koska sä tiedät ite parhaiten mikä on sun huomiselle hyväksi.

Lopuksi hauskoja faktoja (toivottavasti vanhemmat ei oo lukemassa)! :)

Oon täyttänyt syyskuun 17. päivä 20 vuotta.

• Olin ekan kerran virallisesti baarissa 24.8.2020, seipäässä ensimmäistä kertaa pari viikkoa aiemmin, harjoittelee korkeakoulun menoja varten, ha-ha-ha.
• Tähän mennessä oon ollut alle 20 kertaa baarissa / kotibileissä.
• Neljä kertaa seipäässä, nekin silleen että muistan kaiken, oksentanu kerran.
• Alle viidesti lähtenyt kahden jälkeen kotiin.
• Oon ollut "tosi kunnolla"  (= ottanu ihan oikeesti kaikki irti) baarissa, ja ostanut baarista ekan kerran koskaan juoman 15.9.2021. Voin oikeastaan sanoa että mun baarineitsyyden vei Joensuun Ilona.
• Ja mikä oudointa ja odottamatonta, ^^ tuolta löyty silloinen hauska ihminen! 

Baari = baari/yökerho

Mutta näillä aiheilla, ihanaa pian alkavaa joulukuuta! <3